”Eipä suotta ollut Raimo Nokjalle muuttanut”
Tehääs näin. Kirjotatte ensi omiin aihioihin shittiä Niljake, Wyrcholl, Oraali, ajk ja kun ootte kirjottanu niin copypasteatte tälle sivulle. Tällä tavalla tää ”etusivu” ei oo koko aikaa lukossa.
Ohjenuoria:
Esipuheena mainittakoon, että tämä ”kirja” syntyy vähitellen kuin vuoret mereen ja sitä rataa.
Nokja, tuo vähänläntä kyläpahainen todellisuuden ja jonkin muun jutun välillä. Paikka jossa heikkovatsaisilla ei ole sijaa. Siellä missä vesi on myrkyllistä ja ihmiset käyttävät kumisaappaita. Koprofiilien luvattu maa, jossa pökeleenpoimijat, paskantonkijat, pyllymutapeikot ja muut koprofagisen kastin yläluokkaan kuuluvat pääsevät toteuttamaan todellista luontoaan. Kyllä todellinen paratiisi joillekin meistä, toisille taas ei. Mutta näin eivät asiat ole aina olleet. Ikuisuuksia sitten, tarkemmin sanottuna noin 4 kuukautta aikaisemmin asiat olivat toisin. Nokja oli kukkien tuoksuinen, pieni mutta tuottelias vuorikääpiöiden merenranta yhteisö jonka ahkerat työtä vieroksuvat pikku paskiaiset viettivät onnellista, rikollista ja varsin humalantäytteistä eloaan. Mutta mikä sitten muutti tämän kaiken?Kenties turmion alullepanijaa on turha ruveta etsimään, ehkäpä syyttävällä sormella voitaisiin osoittaa ketä tahansa meistä.Iloksemme asia ei kuitenkaan ole näin vaan onnekseen voimme jo sytytellä soihtuja, kohottaa talikon tai muun ison ja terävän esineen ja liittyä väkijoukkoon joka suunta jo kohti tarinamme ensimmäistä syntipukkia.
Nokjalla, pienessä paskaisessa yksiössä, asuu Raimo Ahteri. Raimo syntyi Nokjan kunnioitetuimpaan velhosukuun. Raimosta piti tulla mahtava velho ja suvun ylpeyden aihe, mutta Raimoa kiinnosti vain nussiminen ja dokaaminen. Kun raimosta tuli täysi-ikäinen, hän jätti opinnot sikseen ja vietti kaiket illat Slipery Demon nimisessä metallibaarissa. Sieltä hän löysi nykyiset hyvät (joskin ainoat) ystävänsä, Harrin ja Nutria-Cepon. Yhdessä he kumosivat tuoppia ilta toisensa jälkeen ja lämmittelivät tyttöjä. Eikä aikaakaan kun 20 vuotta oli kulunut ja raimosta oli tullut alkoholisti, Harrista sekakäyttäjä nekromanseri ja Nutria-Ceposta..noh, täydellinen imbesilli. vaikka eihän Nutria-Ceppo koskaan terävin veitsi laatikossa ollutkaan.
”Kas ohoi, ilikiä harpyija” huuteli Raimo
”Tuuppas kuule pois kätköistäs, mullon asiaa sullen”
Ja niin lepatteli luolastaan taivaan sineen ilikiä harpyija ja huuteli griää matkallaan. Raimo katteli hiukan, mutta ei merkittävän huolissaan ilikiän harpyijan lekuttelua. Nopealta silmäykseltä tämä Laajavuoren karu kasvatti näytti niinkuin harpyijan pitää. Oli ihmisen pää, naisen vartalo ja lantiosta alaspäin oli kanaa. Eli niinkun harpyija on. Ja pirun isot siivet. Ja sieltä se harpyija huus.
”Mitä asiaa sullon?” johon Raimo yksvakaaseen tuumas
”Tulin sua tappamaan. Kyläläisillä on näläkä ja rintapaistia huutelivat” ja Raimo pystyikin jo nopealla vilkaisulla tuumimaan, että kyllä noista tisseistä jo yhden nerkosen perheen ruokkii. Eikä jäisi kyllä Nutria-Ceppokaan nälkäiseksi. Kinttupalat ajatteli säästellä itselleen. Ja harpyija nauro vittumaisesti ja katteli yläilmoista Raimoa, joka ei katsettaan enemastaan irrottanu. Niinkun ei tietenkään tohdikkaan kun tietää, jottei ole vastapeluriin luottamista.
”Kuules ukonkääpä. Millä kuvittelet jotta mut alaha saat? Mulukoilemallako ajattelit hengen viiä”
Ja niin Raimo kaivo repustaan piilukkopyssyn ja tähtäili harpyijaa päähän.
”Eiku tällä ajattelin sun tiputtaa”. Ja vuoret kajaji kun Raimo ottaa täräytti piilukollaan. Ja niin kävi jotta harpyija ottaa tipahti ja mätkähti kuolleena maahan. Hyvin tyytyväisnä Raimo rehasi harpyijan kotia ja laittoi lihoiksi. Kyllä kelpas. Samaan aikaan vuorilla samoili myös mahtava nekromanseri Harri. Harri oli ollut tapaamassa syylämenninkäisten kuningasta, osmo clerasil kolmatta. Iloisin mielin ilkeä nekromantikko hyppelehti pitkin kinttupolkuja vihellellen epävireisesti, Salainen tapaaminen oli onnistunut mainiosti ja Harri oli päässyt huijaamaan typerää kuningasta oikein olan takaa. Mutta kappas, Raimon ja Harrin tiet kohtasivat, Vittumainen kusipää kun luonteeltaan oli, rakastettava nekromanserimme herätti harpyijan takaisin henkiin, heitti Raimoa kivellä päähän ja tappoi harpyijan uudestaan. Raimo parka pyörtyneenä, ja hieman ällistyneenä tästä kaikesta,(jos tajuntansa menettäneenä nyt vielä enemmän ällistyneenä voi olla) oli autuaan tietämätön ilkeän velhon puuhista. Ensitöikseen Harri paha nekromanseri tunki kuolleen harpyijan Raimon rectumista sisään, jonka jälkeen hän mahtavilla tv-shopista saaduilla taikavoimillaan herätti linnunkaltaisen kuvatus paran taas henkiin. Voitte kuvitella miltä eläväkuollut ihmiskalkkuna sekasikiö tuntuu kolmannen asteen peräpukamissa.
”Poistuos ahteristain vainolainen” huusi Raimo naama irvellä, sillä häntä vaivasivat pukamat.
”En oo sun ahteriis vapaaehtoseen tullu, enkä pysty asiallen mitään tekemään” huuteli harpyija.
”Kuvitteletko jotta nautinnollista on täällä, paskavirtojen suistossa lymytä?”. ”Ei ole niin!” kirosi kurja.
”Kaverias sietää tuskistas inhota, elä huua viestinviejälle perkeles.” Kiroukset kaikuivat yli nummien ja metsien, aina kauas tuppikulli vuorten vakavaraisten peikkojen impotentti-parantolalle saakka.
Raimo oli väsynyt. Hänen törähtäväpiippuinen piilukkopyssynsä raahasi maata hänen askeltaessaan hitaasti ja raskain sydämin viemään huonot uutisensa paavi Taika-Jim Ensimmäiselle. Paavi tulisi olemaan todella pettynyt tapaan jolla Raimo oli paitsi hävittänyt kalaisan joen ja sitä kautta myös kaikkien siitä toimeentulonsa saavien porvareiden tulot, myös aivastanut herttuatar Kilimanjaron palkintorepanteille saaden ne kaikki pudottamaan lehtensä. Tämä ei voi päättyä hyvin ajatteli Raimo, ja kaiken lisäksi hän oli epäonnistunut varsinaisessa tehtävässään ennaltaehkäistä Nokjan hidas mutta kankea valuminen alamäkeen.. ..kohti Tvrkua.
Suuri takorautainen portti kolahti auki ja korvia repivän fanfaarin myötä Raimo asteli kohti paavin edustustiloja. Naurettavan rönsyilevästi ja ylenpalttisesti koristeltu palatsi tuskin olisi herramme Jeebuksen mieleen, mutta paavi Taika-Jim Ensimmäistä se miellytti, ja se riitti kansalle. Tyytyväisenä paavi oli huomattavasti parempaa seuraa ja bannausten määrä olikin vähentynyt jo puoleen siitä mitä se oli ollut askeesin kulta-aikoina. Raimo ei bannausta pelännyt, hänellä oli mielessään jotain paljon pahempaa: Jyrkkä Ehkä ja Tapunjan Mittainen Tauko. Se oli rangaistuksena niin hirvittävä ettei sitä oltu langetettu kenellekkään aikoihin, mutta ajat ovat siitä vekkuleita epeleitä että tuppaavat kiertymään suurten massojen ympärillä, ja nykyinen paavi todella oli massiivinen.
Paavi Taika-Jim ensimmäinen hymyili. ilme, joka ei kuulunut hänen turvonneisiin kasvoihinsa ja sai Raimon värähtämään.
-”Rrraimo Ahterrri.. uskollinen ja nöyrin alamaiseni..”Paavi hyrisi niin että hänen viisi leukaansa tärisi.
-”Tuotaa..niin..päiviä vaan. Minulla olisi itseasiassa jokseenkin kiire, että..” Raimo pälpätti tuijottaessaan lumoutuneena viisoisleukojen aaltoilua.
-”No, mutta Rrraimo, ethän sinä tietenkään asettaisi muita asioita rrrakastetun paavisi edelle?”
-”Ei, ei. Ei tokkiinsa..” Raimo sopersi samalla kun haeskeli katseellaan mahdollisia pakoreittejä.
-”Olen saanut tietooni errräitä asioita viime aikaisista puuhistasi. Täytyy myöntää että olen..hmm.. hieman tyytymätön.”
Samaan aikaan valtaistuimen takaa astui paavin vierelle paavi Taika-Jim ensimmäisen oikea käsi ja pelätty soturi Sotanacci. Sotanacci oli kuuluisa kaikuluotaavista nakeista korvissaan. Sotanaccia ei voinut yllättää. pienikin ääni sai nakit värähtelemään.
Raimo, kokenut sissijuustotehtailija ja paahtoleipä-aivoinen älypäällikkö oli pahassa pinteessä. Sotanacci ja hurjasti värähtelevät tutka-nakit saivat kylmänhien nousemaan Raimo-paran haaroihin.
-”kuinkas tästä nyt selvitään? Meikäläinenhän on aivan helvetin moisessa kusessa?!”
Tuumi maksamakkaran hajuinen sankarimme niin lujaa että molemmat korvansa noppapelissä hävinnyt, hieman epäilyttävä, paavia tappamaan saapunut ö-luokan sarjamurhaaja Kermatukka-kake kuuroutui toistamiseen ja tästä hämmentyneenä tipahti alas suurelta Mcdonalds-vuorelta jonka huimaava huippu ylitti merenpinnan 0.5 senttimetrillä.